0
Monet tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa monia ihmisiä pärjäämään sosiaalisen ahdistushäiriön kanssa, mutta muiden psykoterapioiden vaikutuksesta ei tiedetä.
Nyt kontrolloitu satunnaistutkimus vertasi kognitiivista käyttäymisterapiaa ja henkilökohtaista psykoterapiaa, ja tuli siihen tulokseen, että molemmat ovat tehokkaita hoitoja sosiaaliseen ahdistushäiriöön. Useimmat potilaat kuitenkin saivat enemmän tuloksia kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.
Saksalaiset ja englantilaiset tutkijat satunnaisesti määräsivät 106 ahdistushäiriöpotilasta kolmeen ryhmään: kognitiivisen käyttäytymisterapian ryhmään, henkilökohtaisen psykoterapian ryhmään ja jonotusryhmään, joka toimi kontrolliryhmänä.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian ryhmässä potilaat yrittivät kääntää huomiota itsestään muihin ihmisiin ja he käyttivät roolileikkejä oppiakseen toimimaan paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Psykoterapiaryhmässä potilaat yrittivät selvittää sosiaalisia tilanteita, jotka he tuntivat vaikeiksi ja muokata näitä. Tämä opetti potilaita lopettamaan negatiivisen kierteen, joka entisestään sai potilaat kieltäytymään tapaamasta muita ihmisiä.
10-viikon tutkimuksen jälkeen 66% kognitiivisen käyttäytymisterapian ryhmästä oli parnatanut tilannettaan, kun psykoterapia ryhmässä luku oli 42%. Vuoden jälkeen molemmat ryhmät hyötyivät yhä terapiasta, mutta kognitiivinen käyttäytymisterapia osoittautui tehokkaammaksi.
Tutkijat tulivat tulokseen, että kaksi seikkaa selittävät, miksi molemmat terapiat ovat tehokkaita, mutta kognitiivinen käyttäytymisterapia on tehokkaampi. Ensinnäkin sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät ihmiset , jotka välttelevät epämukavia tilanteita, saattavat hyötyä kotitehtävistä ja harjoituksista, joita oli ainoastaan kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Toisekseen tutkijat uskovat, että kognitiivisen käyttäytymisterapian tapa yrittää muokata vahingollisia toimintamalleja (kuten sosiaalisten tilanteiden vältteleminen) saattaa olla tärkein terapiamuoto ahdistuksesta kärsiville.
Toisaalta tutkimus todistaa, että on olemassa kaksi toimivaa hoitomuotoa. Jos olettaa, että sosiaalisesta ahdistuhäiriöstä kärsivä ihminen kykenee 20-viikon hoitojaksoon, molemmilla terapiamuodoilla oli mahdollisuus johtaa pitempiaikaisiin vaikutuksiin.
